CURSED TAPES

info   |   news   |   releases   |   distribution   |   contact   |   links


CURSE010
Unamed - Rittvungen

Genre: Experimental Dark Arts
Duration: circa 20 min.
Format: MC

1st pressing of 50 pcs published on 22/04/16

Side A
En Synd I Biblisk Proportion

Side B
Mannen Som Är Aska


:: REVIEWS ::

Joskus vastaan tulee julkaisuja, joita kuunnellessa tulee väkisinkin miettineeksi, että onko tämä tehty nyt ihan tosissaan. Unamed hämmensi jo alkuvuodesta, kun Skogtrollens Orgie tutustutti allekirjoittaneen yhtyeen industrial/noise/black metal -keitokseen.
    Ääniannos on jälleen kahden kappaleen mittainen, eikä järkeä tunnu olevan mukana enää puoliakaan sitten viimekerran. Halpaa ambient-soosia, primitiivistä ja erittäin huojuen soitettua blackia, sekä soundit jotka eivät ainakaan helli korvia. En sano että kaiken musiikin pitäisi olla helposti kuultavaa, mutta tätä vaikeammaksi kuuntelukokemusta on jo vaikea tehdä. Homma onkin vedetty sen verran härskisti reisille, että eihän tätä ole voitu tehdä tosissaan. Eihän? Mikäli kyseessä on vitsi, se ei naurata. Eikä naurata oikein muutenkaan, sillä 90-luvun alun primitiivisen blackin juna meni jo aikoja sitten ohi näiltä asemilta.
    Grade: -
Written by Mika Roth for Desibeli Webzine



Englannin kielen sana unnamed tarkoittaa nimetöntä. Jättämällä yhden n:än pois siitä saa sanan unamed, joka tarkoittaa urbaanissa slangissa muun muassa tylsää ja tyhmää. En tiedä, kumpaa merkitystä suomalainen Unamed on nimessään oikeasti tavoitellut, mutta melkoisen mitäänsanomattomia ne ovat molemmat.
    Oli miten tahansa, Cursed Tapesin julkaisema Rittvungen on tylsän ja tyhmän – tai vaihtoehtoisesti vain nimeämättömän – ryhmän järjestyksessään kolmas pienjulkaisu. En ole kuullut kahta aiempaa äänitettä (Unamed, 2013 ja Skogstrollens Orgie, 2016), joten joudun luottamaan julkaisijan saatesanoihin, joiden mukaan Unamed on uusimmalla julkaisullaan siirtynyt ”kauemmaksi metsistä ja syvemmälle synnin ja uskonnollisen houreen pimeyteen”. Mitä ikinä tämä sitten tarkoittaakaan.
    Kasetin kahdesta kappaleesta ensimmäinen, En Synd I Biblisk Proportion, tuo hellyttävällä tavalla mieleen ajan, jolloin aloittelevat black metal -muusikot tutustuivat ensimmäistä kertaa ambientin saloihin, minkä seurauksena yhdessä jos toisessakin makuuhuoneessa ja autotallissa revittiin Casion käppäsynistä esiin toinen toistaan mahtipontisempia noitahymnejä. Se vitsi oli nopeasti naurettu loppuun, enkä usko, että edes kaikkein niljakkaimmat nekrofiilit kaipailevat enää tuon aikakauden hengentuotteita.
    Tästä hieman kielteisesti sävyttyneestä käsityksestä huolimatta pidän ensimmäisen kappaleen alkeellista ambientia ja puhuttua sanaa yhdistelevästä alkuosasta hyvin paljon, olkoonkin niin, että tässä on kyse vain lyhytkestoisesta nostalgiatripistä. Sen sijaan kappaleen jälkimmäisen osan black metal -yritelmä jää suhteellisen vaisuksi, vaikka senkin taustalle on loihdittu muutamia ihan kiinnostaviakin ääniä.
    Nauhan toiselta puolelta löytyvä Mannen Som Är Aska alleviivaa koko projektin amatöörimaista luonnetta, ja luultavasti jokainen itseään kunnioittava kriitikko ja ns. hyvän musiikin ystävä pudottaisi tällaisen yritelmän napakalla iskulla vastapalloon. Itse huomasin kuitenkin yllätyksekseni, että monotoninen bassottelu, random-melu ja rähinävokaalit muotoutuivat omassa kallokopassa yhdistelmäksi, jota olisi mielellään kuunnellut enemmänkin. Tässä kappaleessa on jotakin sellaista tribalistista hypnoottisuutta, jonka liiallinen analyyttisyys ja tarkkuus yleensä kadottavat musiikista.
    Rittvungen on kiinnostava julkaisu bändiltä, joka ei ole vielä löytänyt omaa identiteettiään mutta josta saattaa vielä kehkeytyä jotakin. Luultavasti kuitenkin todennäköisemmin orgaanisen ja tribalistisen melun kuin mustan metallin saralla.
    Grade: 5 / 10
Written by Harri Linnera for Miasma Magazine



Ylipitkällä ruotsinkielisellä puheenpätkällä alkava a-puoli ensin väsyttää kuulijansa. Kun varsinainen musiikki alkukantaisen black metalin muodossa vihdoin alkaa, väsymys vaihtuu turhautumiseen. Tässäkö kaiken odotuksen palkinto?
    Unamedin kolmen vuoden takainen minijulkaisu oli sanalla sanoen paskaa. Sittemmin ilmestyi jatkoa täysin toisesta kulmasta ja meno kohentui keskinkertaisuuden tasolle. Nyt tasoa on taas laskettu, sillä selvästikään soittaminen ei ole bändin leipälaji.
    Jos itse olen helvetin huono kitaristi, niin tässä vertailukohdassa tunnen itseäni ihan päteväksi, sillä Unamedin kitarointi - jos sitä sellaiseksi voi sanoa - on melkoista räpiköintiä. Kun edes yksittäiset riffit eivät tunnu pysyvän hanskassa, mitä voi odottaa kokonaisilta kappaleilta?
    Rittvungen kuulostaakin enemmän black metal -parodialta kuin oikealta bändiltä. Biisit tuovatkin mieleen lähinnä sihijuomapitoisen hauskanpidon, jossa vedetään vähän sinne päin eikä edes yritetä tehdä hyvää musiikkia. Soundit ovat taas puolestaan sellaista luokatonta paskaa, ettei pahemmasta väliä.
    Rittvungen päätyy roskiin.
    Grade: 2 / 10
Written by Serpent for Imperiumi Webzine